Niin just kun pääsin sanomasta niistä paskoista biiseistä…
Dinosaur Jr. – “Feel the Pain”
Elvis Costello – “Pump It Up”
Linkin Park – “One Step Closer”
The Libyans – “Welcome to the Neighborhood”
Billy Idol – “White Wedding Pt. 1”

Linkin Parkin biisi ja toi The Libyans kuuluu ehkä RB2:n ei-tilutusbiisien huonoimpaan viidennekseen tms., molemmat ihan SURKEITA ja lisäks toi The Libyansin biisi on aivan tajuttoman ärsyttävä soittaa. Elvis Costello on jees mut tää kyseinen kappale on tosi huono valinta Rock Bandiin koska soitettavuus ja iskevyys ei oo sieltä parhaasta päästä, ehkä joku toinen veto Costellon kuitenkin aika mittavasta tuotannosta toimis paremmin?

Dinosaur Jr. ja Billy Idol kuitenkin pelastaa sen mitä tästä onnettomasta viisikosta on pelastettavissa. Olutta tuntuu menevän noin pullo per 6-7 biisiä, mutta vähän semmoinen kutina että loppua kohden tahti saattaa kiihtyä. Katotaan miten käy!

Tämmöinen viiden setti:
Nirvana – “Drain You”
Interpol – “PDA”
Alice in Chains – “Man in the Box”
Squeeze – “Cool for Cats”
Cheap Trick – “Hello There”

Pari juttua hiukan pännii noin ylipäätään Rock Bandeissa, näistä toinen ei ehkä liity itse peliin mut kuitenkin. Ensinnäkin mua on aina ärsyttänyt aivan suunnattomasti se, että jopa noi peruspelin biisit on miksattu usein ihan eri äänenvoimakkuuksille keskenään. Esimerkiks toi tän setin Drain You tuli sellaisella volyymillä että varmaan naapuritkin havahtui (tai no ne nyt on havahtunu jo muutenkin koska toi olkkarin seinä on jotain ampiaisten pureskelemaa paperia), samoin PDA, mut kesken soittamisen ei pysty yleensä tarttumaan kaukosäätimeen vaiks se onkin tossa ihan vieressä, koska sit menee soitot ns. vituiks. Toinen asia on sit se että just ton Drain Youn aikana vasenta silmää rupes kutiamaan niin perkeleesti, siinä sit koitin räpsytellä kun ei voinut siirtää käsiä kitaralta.

Noin muuten tuli tän setin aikana mieleen, että miks Rock Band -sarja on niin helvetisti parempi kuin (nykyinen) Guitar Hero. Ei mulla tulis missään World Tourissa mieleenkään vetää mitään Endless Setlistin kaltaista meininkiä koska ne biisit on keskimäärin niin paskoja, nyt näiden ekan viidentoista joukossa oli yks oikeesti huono epäbiisi eli toi Cheap Trickin Hello There, muuten oikeestaan kaikki on ollu sekä hyviä biisejä että ainakin suhteellisen hauskoja soittaa. En tiedä löytyykö vaikka World Tourista ja GH5:stä edes yhteensä neljäätoista hyvää biisiä… tuskin.

Tässä listassa rupes lopussa keskittyminen vähän herpaantumaan, Cool for Cats 96% ja neljä tähtee, Hello There aika shameful KOLME TÄHTEE ja 95%. Mut se onkin paska biisi joten ei väliä!

No niin, kaikki on nyt sit valmista itse suoritusta varten. Toisaalta vähän harmittaa että ton viiden biisin “alkulämmittelyn” ja varsinaisen tehtävän väliin tuli melkein tunnin paussi, joten biisilistan todelliseksi yhtäjaksoiseksi mitaksi jää “vain” 79 biisiä. Noh, nyt kävi näin ja eiköhän toikin oo aivan riittävä määrä — kuitenkin melkein tuplasti enemmän kuin Rock Band: Beatlesin Daytripper (45 tms. biisii).

Koska sormeni ovat kauppareissun jäljiltä jäässä, tehostan pintaverenkiertoa ja loivennan hieman eilisiä (hyvin kevyitä) krapulatiloja nauttimalla 4 cl Filliers’ oude graanjeneveriä (38%). Suorituksen aikaisena nesteyttämisjuomana toimii Olvi III (4,5%).

Ja sit hommiin.

Morjens!

Copypaste Ateena-blogista: Miksi blogi? Hyvä kysymys, mä en ole ikinä ymmärtänyt tyyppejä jotka revittelee elämästään kaiken auki johonkin blogiin kaikkien nähtäville, jos jotain pitää kirjoittaa niin eiks sitä sit voi tehdä vain itselleen?

Niin. Tää on edelleen helvetin hyvä kysymys, mut kelailin tos jokin aika sitten että mulla on ehkä hirveesti kaikkee tyhmää sanottavaa jota ei vaan tuu ikinä sanottua, joten ne voi purkaa tähän trendikkääseen (vai oliks tää jo tosi 2006) “blogosfääriin”, josta joku lukee ne ja sit se on oma häpeä.

No mutta, tänään lähinnä kelasin sitä että miks ihmeessä jengi dissaa Mikko Alataloa? Okei, se on kepulainen, josta tietysti sopiikin dissata, mutta sinisten silmälasien mies on kuitenkin tuottanu Suomen musiikkimaailmalle viimeisten yli kolme vuosikymmenen aikana ihan hullut määrät hyvää matskua. Löytyy kovaa rokkisettii, löytyy toimivaa iskelmää, löytyy 80-luvun hiteimmät lastenlaulut — kuka nyt ei ois pikkupoikana tai -tyttönä kiukutellu Känkkäränkän tahtiin — ja löytyy jopa sellaista, mitä voisin ihan vakavalla naamalla nimittää Suomi-indiemusaks.

Siitä nyt voi olla monta mieltä että onks Mikko myynyt itsensä julkisuuden paskamyllyyn antamalla haastatteluja vaimonsa kuolemasta yms., mutta ei sellaisten juttujen sais antaa mennä Alatalon musiikillisen — noh, en sanois nerouden, mutta jonkun… miten tän nyt ilmaisis… TAIDOKKUUDEN edelle. Niinkin pienessä musaskenessä kuin mitä Suomen musiikkimaailma on ollut viimeisen 40-50 vuoden aikana niin Alatalon kontribuutio ei oo ollut mikään aivan pieni.

Jos joku haluu dissata Mikkoa ihan kylmiltään niin mä sanon että kantsis ensin kuunnella sitä Alatalon varhaistuotantoa kuten esimerkiks Maalaispoika oon, Juice ja Mikko, Välikausitakki (okei tässä Mikko on vaan yks palapelin helvetin hyvistä palasista) ja Onnenpoika. Siirtomaa-Suomi -trilogia tietysti on ihan oma lukunsa, mut sille ehkä lämpenee vähän hitaammin. Ihmisen ikävä toisen luo on vähän — tai no, ei edes kauheen vähän — kärsinyt jokaviikonloppuisista karaokeraiskauksista mut siitä huolimatta se on yks suomalaisen musiikin helmistä lainkaan liioittelematta. Joten tiivistettynä: Mikko owns, jos oot eri mieltä, GET OUT

Että näin meillä tänään!

fake edit: tää teema on karmee mut vaihdan sit ku jaksan