Mummo nauraa hoh hoh hoo (Avenged Sevenfoldille)

Joo tosiaan tuli sit vastaan eka biisi joka osoittautu liian kovaksi vastukseksi mut meni se sentään kolmannella yrityksellä melko hätäisesti 80% oikein joten eipä siitä sen enempää (käytin tyhmissä tilutuskohdissa noloo taktiikkaa jossa jätetään oranssit kokonaan huomiotta :)

Soundgarden – “Spoonman”
Motorhead – “Ace of Spades”
Avenged Sevenfold – “Almost Easy”
Allman Brothers – “Ramblin’ Man”
Anarchy Club – “Get Clean”

Soundgardenin Spoonman oli kyl aikoinaan ja miksei ehkä vieläkin aika kova biisi! Muistan kuin eilisen päivän sen erään kesäkuisen… päivän (anteeks toisto) kun ostin tän kyseisen levyn ja kuuntelin sitä ekan kerran bussissa matkalla Vahto Rock Cityyn Sussan synttäreille. Olin samana päivänä lainannut kirjastosta Gaimanin Sandman: Doll’s Housen suomenkielisenä ja se oli kans siihen asti lähinnä Hämiksiä ja Ryhmä-Äxiä lukeneelle Miikalle aika hiton kova juttu, olin mä kyl muinaisesta Kalmasta lueskellu niitä siinä julkaistuja ekoja Sandmaneja mut ei ne oikein auennu samalla tavalla — ja jos nyt ihan totta puhutaan niin onhan ne ekat aika paskoja Doll’s Houseen ja sen jälkeisiin verrattuna. Mut se oli joka tapauksessa hieno päivä se (kuten Ice Cube sanois)! Skebasta loppui paristot ikävästi kesken Spoonmanin ja sinne katos kertoimet kuin kulli hetairan suuhun, onneks oli toiset varalla ladattuna mut tietysti tän vaihdon ois voinut tehdä settien välissä.

Ace of Spades nyt ei varmaan vaadi mitään selittelyjä, mut toi Avenged Sevenfold oli taas niin hirveetä epämusiikkioksennusta että ihan oksetti itseänikin. Siis kelatkaa, näiden jätkien “taiteilija”nimet on tyyliin Zach Vengeance ja Synyster Gates! SYNYSTER GATES!!! Hahahahah ei helvetti. Noi jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen.

Ramblin’ Man on toki klassikko vaiks ehkei lajityyppinsä tyypillisenä edustajana silleen nappaakaan, yllättävän hauska myös soittaa joskin sisältää aiiiivan vitun pitkän soolon suoraan helvetistä. Tosta Anarchy Clubista en nyt edelleenkään sit… no joo.

Mut nythän on sit enää LOPPUHEVIT jäljellä, yhdeksän biisii eli kalja auki ja tukka kasvamaan ja sormet vireeseen ja vitulliset tilutukset ja anteekspyyntö naapureille jos luette tätä! (toivottavasti ette) LET’S ROLL!!! \,,/

Eka failure!!!

Voi vitun vittu

Biisi 75: Anarchy Club — Get Clean

En oo soittanu tätä koskaan aiemmin ja siihen sit hajos, aivan törkeen vammainen tilutus ja 24% oli tehtynä ennen ku punakone jauhoi kuoliaaksi. Palataan kohta asiaan.

Kuin vanhan ystävän kohtaisi

Foo Fighters – “Everlong”
Tenacious D – “Master Exploder”
Rise Against – “Give it All”
Kansas – “Carry On Wayward Son”
That Handsome Devil – “Rob the Prez-O-Dent”

Pikkasen naheempi setti tähän väliin mut se nyt on ehkä odotettavissakin kun ollaan jo niin loppusuoran tuntumassa. Foo Fighters on semmosta hajutonta ja ehkä vähän mautontakin Pirkka-musiikkia joka ei ärsytä ketään ja satunnaisista tuotteista voi tykätä mut siinäpä se sit onkin, Everlong on tuotannosta sieltä paremmasta päästä ja jopa ihan hauska soittaa. Tenacious D totta kai omistaa, harmi vaan et Master Exploder on kiusallisen vittumainen RB-biisi ja siks ehkä se jäikin karvan verran vaille neljää tähtee. Rise Against meni tommosena punkhenkisenä välipalana neljään. Mut sitten! Ihan puskista tuli toi Kansasin Carry On Wayward Son, täähän oli siis jossain niissä ihan ekoissa Guitar Heroissa, oisko ollu jopa aivan ensimmäisessä, ja sitä tulikin sit silloin aikoinaan veivattua sen verran paljon et meni helposti viiteen tähteen! Vaiks nyt toi musagenre ei sinänsä niin hirrrrveesti mulle anna sydämentykytyksiä saati erektioita niin olihan toi edelleen melko tarttuva ja semmonen leppoisan mukava soiteltava. Tosta vitun Rob The Prez-O-Dentistä en viitti ees sanoa muuta kuin sen että se on yks RB2:n paskimmista biiseistä okei moro

Jarkko Lehtolan ja Kari Kolehmaisen muistokonsertti

Okei tehdään heti alkuun selväks tänhetkiset fyysiset vaivat: niska sattuu, frettikäden kaks sormee on hiertyny todella ikävästi keltaisen napin sokeaintunnistusjutskasta, vasen jalka sattuu ku paino on koko ajan siellä ja oon suhteellisen juovuksissa. 19 biisii “enää”, tää tuntui äsken joltain saavutukselta mut sit tajusin et sehän on lähes neljännes koko suorituksesta ja vielä rasittavimmat paskabiisit jäljellä.

Edelliset viis oli sit taas jotain aivan muuta, biisien pituudet alkaa olla lähempänä kymmentä ku viittä minuuttia:
AC/DC – “Let There Be Rock”
Rush – “The Trees”
Jethro Tull – “Aqualung”
Disturbed – “Down with the Sickness”
System of a Down – “Chop Suey”
(kolme ekaa viiteen tähteen, kaks vimppaa neljään mitä vittua miten ne noin hyvin menee vieläkin en tajua)

AC/DC kuuluu siihen heviosastoon josta en pidä vittu yhtään ja toi biisikin on kamala renkutus. Rush on no joo ja The Trees ihan ok, Jethro Tull on ns. hyvää progea mut helvetti sentään kun noi molemmat kestää noin kaks ikuisuutta. Sit päästiinkin yhteen maailman ehkä paskimmista bändeistä eli Disturbediin, en nyt lähde tosta sen enempää avautumaan mut EI VITTU MITÄ PASKAA!!! System of a Down vähän kompensoi mut ei tarpeeks, tää koko systeemi alkaa tuntuun todella, todella paskalta idealta ja mua vituttaa että ylipäätään lähdin soittaan tätä vitun loputonta paskalistaa arrrggggghhhhh

Joko rupeaa tuntumaan

Alkaa vähitellen tulla kaikenlaiset rajat vastaan.
Joan Jett – “Bad Reputation”
Bang Camaro – “Night Lies”
Journey – “Any Way You Want It”
Sonic Youth – “Teenage Riot”
Guns N’ Roses – “Shackler’s Revenge”

Bad Reputation: suhteellisen ok mut välillä hirveetä sahausta (4*), Night Lies: tylsää hardrockii mut melko helppo (5*), Any Way You Want It: no joo tälleen bändipelibiisinä mut en kuuntelis vapaa-ajalla (5*), Teenage Riot: yks mun suosikkibändeistä taas ja yks parhaita biisejä mut todella vittumainen soittaa (4*), Shackler’s Revenge: eiiiii vittu, aivan liikaa hammer-oneja ja pull-offeja ja tilutusta ja meni aivan totaalisen päin vittua ja kävi punaisella mut kuitenkin läpi (3*).

Tuli vähän suunniteltuu pidempi tauko ennen tätä settii ku käväisin röökillä ja sit huomasin et tää hiton blogihan ei näytä postausten kellonaikoja ja sit sitä piti hiukan säätää. Noin niinku pelin suhteen näyttää siltä että kohta ei hyvin mee, nytkin täytyy säästellä star poweria mahdollisiin hankaliin tilutuskohtiin ja se näkyy sit noissa tähdissä, ja ainakin ton Gunnarien biisin perusteella nää ei kohta mee enää läpi ilman niitä kriittisiä star powereita — ja tietty ne kohdat mistä sitä saa niin tarvis saada sit menemään oikein. :(

Neulakivesvelho

Okei vähän ehkä paluu normaaliin päiväjärjestykseen eli viiden tähden suorituksiin:
Rage Against the Machine – “Testify”
The Sterns – “Supreme Girl”
The Who – “Pinball Wizard”
Lacuna Coil – “Our Truth”
Devo – “Uncontrollable Urge”

Niin hyvä kuin Devo onkin niin toi biisi on taas niin vitun vammainen valinta Rock Bandiin, tähänastisista ehdottomasti rasittavin rämpytys ja se näkyi myös prosenteissa (90%) ja tähdissä (3). Muuten ihan jees setti, RATM nyt on semmosta naurattavaa teinikiukkusettii, The Sternsin biisi kuului ryhmään “soittanu kerran aiemmin” mut yllärikiva, The Who tietty omistaa ja Lacuna Coilin goottityttöily oli ihan kivaa vaihteluu tohon aika perus-rokkirenkutukseen mitä täs nyt on tullut enemmän kuin tarpeeks jo oikeastaan näiden 55 biisin aikana.

Ahdistaa vaan niin saatanasti ku tietää että kohta alkaa kauhu kauhu ja vähitellen ainakin raajojen kiputiloista päätellen myös ihmisruumiin kestävyyden rajat vastaan!

Ironista kuin sade hääpäivänäsi

Otsikon biisii ei kyllä tullu mutta se on You Oughta Knowin lisäks ainoo jonka muistan Alanis Morissettelta joten menköön (oliks sillä ees muita biisejä ku noi kaks?) ja siis vedin pitsan voimin ihan kahdeksan siivun putken jotta pääsin tasan viiteenkybään:
Mighty Mighty Bosstones – “Where’d You Go”
The Replacements – “Alex Chilton”
Steve Miller Band – “Rock’n Me”
Bob Dylan – “Tangled Up in Blue”
Pearl Jam – “Alive”
Ratt – “Round & Round”
Alanis Morissette – “You Oughta Know”
The Grateful Dead – “Alabama Getaway”

Setin ehdottomasti vaikein oli toi eka, todella ärsyttäviä kuvioita ja tais jopa vähän vilahtaa punaisella mittari ekaa kertaa koko suorituksen aikana… Tähdet jakaantui silleen että neljä ekaa jäi neljälle mut neljä viimeistä jotenkin täysin ihmeellisesti viiteen, esim toi Alive kilahti täysiin vasta ihan lopussa vapaasoitto-osuuden päätteeks joten se oli tosi tiukoilla. Emmä tiedä, tuntuu että kalja ja viiden tunnin soitto on sen verran tehnyt temppujaan että noi nuotit vaan vilisee silmissä ja sit tulee paineltua jotain vähän sinnepäin. Musta tuntuu että tää ei tuu päättymään mitenkään hyvin, ehkä täytyy nyt tässä vaiheessa vähän himmailla ton bissen kanssa ettei niitä loppupään kauheita hevitilutuksia joudu yrittään jotain kymmentä kertaa jokaista.

Mietin tosin tossa aiemmin että mitäs jos mä en vaan yksinkertaisesti pääse niitä läpi?! Ei siinä vaiheessa voi oikein luovuttaakaan, joten kai ne sit jotenkin täytyy painaa sisulla ja jatkuvilla uusintayrityksillä läpi. Oh well, se olkoon sen ajan murhe, vielä on kuitenkin aika läjä ei-ihan-mahdottoman-vaikeita biisejäkin jäljellä.

Joku kaivaa Lugerin esiin, alusvaatteeni turhaan pesin

Vedin sitten tähän väliin seitsemän biisin putken jotta pääsin sopivasti puoliväliin ruokataukoa ja interna… intran… no vittu blogaamista varten!
The Main Drag – “A Jagged Gorgeous Winter”
Fleetwood Mac – “Go Your Own Way”
The Muffs – “Kids in America”
AFI – “Girls Not Grey”
Silverspun – “Lazy Eye”
The Offspring – “Come Out & Play (Keep ’em Separated)”
Jane’s Addiction – “Mountain Song”

Aika sekalaista settiä, toi The Main Dragin biisi oli taas niitä jotka on tullu soitettua ehkä tasan kerran, samoin Lazy Eye ja Mountain Song. Yllättäen noi olikin tän erän paskimmat biisit ja aika rasittavia soittaa. Kyllähän esim Jane’s Addiction on ihan hyvä bändi ja näin mut ei toi Mountain Song kyllä mikään bändipelin huikein biletysbiisi oo.

Onneks kuitenkin sitten ne loput oli hyviä! Fleetwood Mac toimii aina, Kim Wilden Kids in America toimii sähkökitararokkiversionakin totta kai helvetin hyvin ja Offspring vetoaa edelleen mun sielun siihen sopukkaan joka on jämähtänyt edelleen jonnekin yläasteen skeittipunk-meininkeihin (eli ehkä koko sielu? en tiedä).

Noin muuten alkaa kyl olla selvästi humalatila päällä, olut maistuu ehkä liiankin hyvin ja tää yhdistettynä biisien vaikeutumiseen tarkoittaa sitä, että tän setin keskimääräinen tulos oli enää neljä tähtee, viiteen pääsi ainoastaan Go Your Own Way, Kids in America ja Lazy Eye. Prossatkin oli heikoimmillaan 91%, en muista enää mikä biisi, oisko ollu toi AFI tai joku. No kuitenkin, energiatankkauksen paikka ja sen tarjoaa Piirka Välimeren kasvikset -pitsa. Sit rööki ja loppupuolen kimppuun. Kuten Hugo-peikko aikoinaan sanoi, “Nyt on jäljellä enää pahin.”

Kasari/ysärinostalgiaa

Vaihteeks melkein kokonaan hyvä viiden putki:
Red Hot Chili Peppers – “Give it Away”
Jimmy Eat World – “The Middle”
The Guess Who – “American Woman”
Bon Jovi – “Livin’ on a Prayer”
Blondie – “One Way or Another”

Give It Away on niiltä ajoilta kun RHCP oli vielä hyvä bändi ja tietysti suosikki-kitaristi-idoli John Fruscianten pöksyissä on aina kiva olla (hehh) eikä toi oo soitettavanakaan lainkaan hassumpi biisi. Pitäis varmaan ostaa se koko Blood Sugar Sex Magik Rock Bandiin soitettavaks, hinta on toki kohtuuton 1600 MSP tai jotain mut toisaalta onhan sillä levyllä biisejä ja pituutta ihan riittävästi. Jimmy Eat World ei kuulu ehkä meitsin pop-punk-taimitäonkaan suosikkeihin, mut toi kyseinen viisu on ihan jees ja melko hauska soittaa!

The Guess Whon American Woman rikkoo tän hyvän kokonaisuuden koska se on aika paska. Sen jälkeen kuitenkin tuli yks koko RB2:n parhaista ellei PARAS biisi elikkäs Elän humpal… eiku Livin’ on a Prayer, joka on kaikesta bonjovisuudestaan ja kasariudestaan huolimatta niin törkeen kova ja tarttuva biisi ettei mitään rajaa! Tän on varmaan naapuritkin kuulleet silleen aiemmissa RB/kaljasessioissa kun kolmesta neljään melko juopunutta ukkoa on hoilannu tota kovaa ja korkealta vetävän solistin mukana… Blondie nyt sit on Blondie eli owns ja vaiks toi One Way or Another on vähän tyhmästi nuotitettu niin ei se silti siitä huonoa tee. Kaikki muut viiteen paitsi Blondie jäi neljään. :( Prossat edelleen 95+, odotan väistämätöntä putoamista 80+ alueelle.

Tarttis ehkä kohta ottaa pienenä lämmikkeenä jotain kylmää olutta väkevämpää, tuntuu et sormet on koko ajan ihan jääkylmät, mikä tietty vaikuttaa myös tohon soittoreagointiin. Muutenkin paleltaa kun täällä sisällä on vähän kylmä, hiton pakkaset jotka tunkee kiviseinienkin läpi! Vaan eipä auta, puoliväli häämöttää jo!

Oon kolmekymppinen

Tää osuus alkoi hyvin mut loppui käsittämättömän paskasti:
Talking Heads – “Psycho Killer”
Presidents of the USA – “Lump”
Speck – “Conventional Lover”
Lush – “De-luxe”
Bad Company – “Shooting Star”

Talking Heads on meitsin lempparibändejä ja Psycho Killeriä on Rock Band -iltamissa väännetty kohtuuttoman paljon, vaiks se nyt ei ookaan kys. bändin parhaimmistoa ja itse asiassa aika kulunut biisi… Mut kivahan sitä on soitella. Vähän ylläreinä tuli noi Conventional Lover ja De-luxe, jotka molemmat oon koko RB-uran aikana soittanu ehkä kerran aikaisemmin, yllättävän hauskoja ja ihan ok-biisejäkin molemmat. Mutta sitten! Mä en kovin montaa musagenreä silleen vihaa antaumuksella, mutta toi Bad Companyn edustama keskitempoinen 70-luvun hard rock tai mikä onkaan niin on niitä harvoja, joista mä en oikeasti pysty löytämään mitään kauheen hyvää, eikä tää Shooting Star kyllä ainakaan paranna tätä mielipidettä. Aivan tajuttoman tylsä junttaus pitkillä ja vitun turhilla tiluttelusooloilla. Hermot kiristyy siinä vaiheessa kun soitettavana on soolo, jossa jokaista kahta nuottia kohden kilahtaa yks prosentti soolon pituudesta valmiiks… Ei jumalauta mitä paskaa!!!

Alkaa kyllä jo hiukan tuntumaan jaloissa ja frettikäden sormissa tää suoritus, mikä ei ehkä lupaa kauheen hyvää loppujen 54 biisin osalta. Lisäks on jo hiukan nälkäinen fiilis mut puoliväli lienee sellanen hyvän ruokatauon paikka. Edellisestä setistä jäi suoritusten taso mainitsematta: kaikki muut viiteen tähteen paitsi Costello ja The Libyans jotka oli neljä, tässä setissä kaikki onneks viiteen ja prossat edelleen sitä 94+ osastoo. Oikeastaan yllättävänkin hyvin, koska hiukan myös toi olut alkaa tuntua ainakin päässä ja silmissä, joskaan ei näemmä sormissa vielä. Paitsi nyt ne on röökitauon ansiosta hiukan jäässä