Juuh elikkäs.

Jännästi (tai “jännästi”) tää blogi etenee jossain noin seitsemän vuoden sykleissä. Tai jos totta puhutaan niin en tiedä voiko puhua varsinaisesti sykleistä kun koko sisältö on RB2 Endless Setlist Let’s Play, kuukauden verran määrätietoista postausta, seitsemän vuoden paussi, yks mietitty kirjoitus, lähes seitsemän vuoden paussi, draftin julkaisu ja joku puolivillainen kirjoitus. No mutta.

Lupauksiahan aina riittää ja ainoa lupaus jonka pystyn pitämään on näemmä se, että en pysty pitämään mitään lupauksia (entiset avopuolisot tms. voi varmaan vahvistaa). Palauttakaamme mieliimme 19. tammikuuta 2018 kirjoitetut sanat: “Katotaan nyt ainakin viime vuoden parhaat levyt (spoiler: neljä viidestä on Sacred Bonesin julkaisuja), pari retrospektiiviä, Bruce Springsteenin supertripla ja semmosta kaikkea.”

1. Ei muuten katottu
2. En todellakaan muista, mitkä oli 2017 parhaat levyt (enkä ehkä näin 2024 ois varma että 4/5 ois Sacred Bonesin julkaisuja vaikka kaipa se on mahdollista)
3. En todellakaan muista, mitä retrospektiivejä mietin – ehkä jossain aiemmassa kirjoitelmassa mainittu Tricky? Ehkä Bad Religion? NOFX? Saint Etienne? Talking Heads? Mortiis? Martti Servo & Napander? Jostain syystä tulee mieleen Tori Amos? Björk? Kukapa tietää!
4. Springsteenin supertripla on toki jokaiselle Pomon ystävälle ilmiselvä mut ehkä niistä pitäis olla jotain semijärkevää sanottavaakin
5. Ei ollut “semmosta kaikkea”

Noh, tässä sitä nyt sit taas kuitenkin ollaan, lähes seitsemän vuotta myöhemmin ja oikeastaan sattuman kautta: aattelin nimittäin vain tsekata, mitä blogin tekniselle puolelle (eli meidän “ammattilaisten” termein “backendille”, heh :smugdog:) kuuluu, ja sit siellä olikin pari julkaisematonta kirjoitusta ja ajattelin että… entä jos… mikäpä ettei…

Toisen niistä yli kuus vuotta sit roikkumaan jääneistä naputteluista jo julkaisin, toinen vielä odottelee koska se on selkeästi keskeneräinen (tekstin keskellä on jotain “öäöääöäö tähän jotain”-kommentteja) joten yritän jossain kohtaa palata mielessäni kuuden vuoden taakse ja tehdä siitä julkaisukelpoisen.

Tietty tässä kuudessa vuodessa monet asiat on muuttuneet, esimerkiks se että… noh… että… no aika moni asia on eri tavalla kuin ennen! Ainakin aika menee ihan helvetisti nopeammin, jossain vanhassa vuoden 2011 levyarviossa pohdiskelin et miten vuodesta 2005 voi olla jo kuusi vuotta aikaa kun nykyään tommonen menee ihan silmänräpäyksessä. Osin siitä syystä varmaan tulee kuunneltua myös uutta musaa aika paljon vähemmän kuin ennen eikä oo silleen aikaa perehtyä mihinkään uuteen, vaan ennemmin sit käyttää sen rajallisen ajan johonkin jo aiemmin hyväks havaittuun. Mutta: tein viime vuonna (kai? saattoi olla myös 2022, koska kaikki minkä aattelee tapahtuneen 2023 on oikeasti tapahtunut 2022) jopa Spotify-soittolistan uusista levyistä ja tsekkauksista, joten yritän kuitenkin ees jollain tavalla olla “ajan hermolla”. Vaikka 95% jostain Flowin tai muiden festarien esiintyjistä onkin täysin tuntemattomia.

Mutta siis. Kai mä tässä jotain semmosta mietin että vois kirjoitella taas pitkästä aikaa jotain tajunnanvirta-musapaskaa slash muistelmia omaksi ilokseen ja jos joku muu saa niistä jotain hupia niin go for it. Nyt tietysti vähän helpompaa kuin hv 2011 jakaa tätä matskua kun voi vaan heittää jonkun instastoorin ja ne näkee ketkä näkee, eikä niin et joku FB-postaus ja sit joku klikkaa jos klikkaa, ja nykyään kuitenkin tämä sosiaalinen media toimii aivan eri tavalla kuin 13 vuotta sitten, ja täytyy myös muistaa että millä tavalla ihmiset internetissä käyttäytyvät, ja sosiologisesta näkökulmasta voidaan jälleen kerran palata Georg Simmelin teoriaan siitä miten… *ainoa lukija nukahtaa*

Parhaat suunnitelmat kypsyvät hitaasti.

Niin ainakin haluaisin uskoa, sillä varmaan vuosikausia kehitteillä ollut ajatus kunnon musiikkiblogin tekemisestä on vihdoin muuttunut — tai muuttumassa — todeksi. Idea on aikojen saatossa muuttanut muotoaan ja luonnettaan ja nyt oon jotakuinkin tyytyväinen siihen, millä tavoin ja millaisella sisällöllä haluan tämän toteuttaa. Ylevä tarkoitus oli aloittaa heti vuodenvaihteessa, mutta koska sitten taas tuli vähän “kaikenlaista” tielle, niin tämä projektin käynnistyminen venyi reilulla viikolla eteenpäin. Näin pieni viive kenties sallittakoon, ja esitän pahoitteluni niille tovereille, jotka tiesivät tästä proggiksesta ja ehkä jo ehtivät miettiäkin, onko koko homma taas hukkunut jonnekin toteuttamattomuuden syövereihin. Koska oon vähän laiska niin en vaivaudu värkkäilemään mitään uusia sivuja tai blogipohjia vaan käytän tätä vanhaa ja hyväksi havaittua saittiani, joka kaikessa karuudessaan antaa teknistaiteellisen hienostelun sijaan tilaa itse asialle. Tällainen tiukan funktionalistinen olemus.

Tarkoituksena on siis kirjoittaa toivon mukaan viihdyttävästi mutta ehkä myös opettavaisesti musiikista pääasiassa levyarvioiden muodossa. Tai no, arvio on ehkä hieman väärä sana, sillä tekstit ovat enemmänkin esittelyjä kuin arvosteluja ja tyyli enemmän Maskulaa kuin Christgauta, sillä aion jaaritella epäolennaisuuksista enkä todellakaan jakaa tähtiä tai pisteitä. Jaan kiitosta ja kritiikkiä suunnilleen yhtäläisissä määrin ja kaikki esitetyt mielipiteet ovat ehdottoman subjektiivisia mutta myös ehdottoman oikeita — keskustelu kommenttiosiossa on toki sallittua ja toivottavaa! Kirjoittelen pääasiassa omaksi ilokseni ja fiilispohjalta, siispä mitään kultakorvahenkistä pohdiskelua soittotekniikoista tai saundien puhtaudesta ei välttämättä kannata odottaa.

Alustavan suunnitelman mukaan uutta sisältöä blogiin ilmestyy kolme kertaa viikossa. Maanantain Viikon levy nostaa esiin jonkun viime aikoina runsaasti soittoaikaa saaneen lätyn, joka ideaalitilanteessa on vielä suhteellisen tuore eli viimeisten muutaman kuukauden aikana ilmestynyt. En tosin rajoita valintaani kovin ankarasti, joten mukaan eksyy varmasti myös vanhempaa mutta syystä tai toisesta ajankohtaista kamaa. Mukana varmasti niin Pitchforkin hyväksymää mainstreamia kuin marginaalisempaakin meininkiä.

Keskiviikon Klassikkolevy kaivaa sitten levyhyllystäni ansaitusti tai ansiotta klassikkoasemaan nousseita äänitteitä pääasiassa viime vuosituhannen puolelta. Tulee huomioida, että nämä eivät välttämättä ole mitään yleismaailmallisia arvostuksen kohteita vaan täysin omia näkemyksiäni, ja tässä ei genrerajoista paljon välitetä vaan mukana on settiä ihan laidasta laitaan. Sama tietysti koskee blogia ihan yleisesti, eli mitään rajauksia hyviin tai huonoihin musalajeihin ei tehdä, sillä genrejaottelua tärkeämpää on itse musiikin laatu — hyvä on hyvää ja paska on paskaa paketista riippumatta.

Perjantain Indiedisko on sitten eräänlainen levyarvioiden irtokarkkipussi, josta voi odottaa löytävänsä melkeinpä mitä tahansa, ei pelkästään indietä ja diskoa. Tällä hetkellä kuvittelisin, että yritän poimia tälle osastolle levyjä, jotka jostain syystä koen esittelyn arvoisiksi, vaikka ne eivät olisikaan varsinaisia klassikoita tai edes lähiaikoina paljon kuuntelemiani. Chiptunea, kellaribläkkistä, ruotsipoppia, ghettotechiä, casioelektroa, Suomi-iskelmää… you name it. Ehkä kantavana ajatuksena semmonen hyvin viikonlopun setteihin sopiva runttaus ja punttaus, ei mitään kahden tunnin proge-eepoksia vaan soundtrackia iloihin ja suruihin, nousuihin ja laskuihin.

Yritän mahdollisuuksien mukaan liittää jokaiseen arvioon Spotify-, eMusic- tai iTunes-linkit, jotta lukijat voivat sitten omin korvin todeta, millaisesta matskusta on kyse ja kohtaavatko omat näkemykset mun mietintöjen kanssa! Ja ei, ennen kuin joku kysyy niin mulle ei makseta niistä linkkauksista mitään, vaan teen sen(kin) pelkästään rakkaudesta musiikkiin ja hyvien levyjen ilosanoman levittämiseksi. Tarkoitus olisi myös silloin tällöin (varsinkin jos en itse ehdi/jaksa/viitsi/halua) heittää sivuille vierailevien kirjoittajien tekstejä, mutta niistä lisää sitten joskus myöhemmin.

Näillä siis mennään, ja koska tää tekninen puoli on tosiaan vähän karu, voi olla että blogin ulkonäkö ja rakenne yms. muuttuvat tässä homman edetessä. Samoin tuo yllämainittu jaottelu kolmeen eri palstaan ja niiden päivitystiheyteen saattaa epäonnistua aivan täysin, mutta hei, parempi tähdätä korkealle ja feilata kuin tehdä kaikki silleen puolivillaisesti vai miten se nyt olikaan?! Jotain tommosia hienoja Facebookin likettämissysteemejä ja eteenpäinjakonappeja säädin toimimaan(?), joten niitä saa halutessaan painella jos teksti miellyttää. Pakko ei tietenkään oo.

Ensimmäisen viikon kunniaksi julkaisukalenteri on tuosta aiemmasta suunnitelmasta poikkeava. Vuoden alkuun sopii nimittäin mainiosti top-lista viime vuoden parhaista levyistä, ja niinpä esittelen joka päivä yhden oman Best of 2010 -listani ooohh-tasoisista tuotoksista ja tietenkin paremmuusjärjestyksessä eli parhaan viimeisenä. Siitä lienee sitten hyvä jatkaa, joten eipä sit kai muuta kuin rock on, toivottavasti tästä tulee hauskaa! :)