Vedin sitten tähän väliin seitsemän biisin putken jotta pääsin sopivasti puoliväliin ruokataukoa ja interna… intran… no vittu blogaamista varten!
The Main Drag – “A Jagged Gorgeous Winter”
Fleetwood Mac – “Go Your Own Way”
The Muffs – “Kids in America”
AFI – “Girls Not Grey”
Silverspun – “Lazy Eye”
The Offspring – “Come Out & Play (Keep ’em Separated)”
Jane’s Addiction – “Mountain Song”

Aika sekalaista settiä, toi The Main Dragin biisi oli taas niitä jotka on tullu soitettua ehkä tasan kerran, samoin Lazy Eye ja Mountain Song. Yllättäen noi olikin tän erän paskimmat biisit ja aika rasittavia soittaa. Kyllähän esim Jane’s Addiction on ihan hyvä bändi ja näin mut ei toi Mountain Song kyllä mikään bändipelin huikein biletysbiisi oo.

Onneks kuitenkin sitten ne loput oli hyviä! Fleetwood Mac toimii aina, Kim Wilden Kids in America toimii sähkökitararokkiversionakin totta kai helvetin hyvin ja Offspring vetoaa edelleen mun sielun siihen sopukkaan joka on jämähtänyt edelleen jonnekin yläasteen skeittipunk-meininkeihin (eli ehkä koko sielu? en tiedä).

Noin muuten alkaa kyl olla selvästi humalatila päällä, olut maistuu ehkä liiankin hyvin ja tää yhdistettynä biisien vaikeutumiseen tarkoittaa sitä, että tän setin keskimääräinen tulos oli enää neljä tähtee, viiteen pääsi ainoastaan Go Your Own Way, Kids in America ja Lazy Eye. Prossatkin oli heikoimmillaan 91%, en muista enää mikä biisi, oisko ollu toi AFI tai joku. No kuitenkin, energiatankkauksen paikka ja sen tarjoaa Piirka Välimeren kasvikset -pitsa. Sit rööki ja loppupuolen kimppuun. Kuten Hugo-peikko aikoinaan sanoi, “Nyt on jäljellä enää pahin.”

Tää osuus alkoi hyvin mut loppui käsittämättömän paskasti:
Talking Heads – “Psycho Killer”
Presidents of the USA – “Lump”
Speck – “Conventional Lover”
Lush – “De-luxe”
Bad Company – “Shooting Star”

Talking Heads on meitsin lempparibändejä ja Psycho Killeriä on Rock Band -iltamissa väännetty kohtuuttoman paljon, vaiks se nyt ei ookaan kys. bändin parhaimmistoa ja itse asiassa aika kulunut biisi… Mut kivahan sitä on soitella. Vähän ylläreinä tuli noi Conventional Lover ja De-luxe, jotka molemmat oon koko RB-uran aikana soittanu ehkä kerran aikaisemmin, yllättävän hauskoja ja ihan ok-biisejäkin molemmat. Mutta sitten! Mä en kovin montaa musagenreä silleen vihaa antaumuksella, mutta toi Bad Companyn edustama keskitempoinen 70-luvun hard rock tai mikä onkaan niin on niitä harvoja, joista mä en oikeasti pysty löytämään mitään kauheen hyvää, eikä tää Shooting Star kyllä ainakaan paranna tätä mielipidettä. Aivan tajuttoman tylsä junttaus pitkillä ja vitun turhilla tiluttelusooloilla. Hermot kiristyy siinä vaiheessa kun soitettavana on soolo, jossa jokaista kahta nuottia kohden kilahtaa yks prosentti soolon pituudesta valmiiks… Ei jumalauta mitä paskaa!!!

Alkaa kyllä jo hiukan tuntumaan jaloissa ja frettikäden sormissa tää suoritus, mikä ei ehkä lupaa kauheen hyvää loppujen 54 biisin osalta. Lisäks on jo hiukan nälkäinen fiilis mut puoliväli lienee sellanen hyvän ruokatauon paikka. Edellisestä setistä jäi suoritusten taso mainitsematta: kaikki muut viiteen tähteen paitsi Costello ja The Libyans jotka oli neljä, tässä setissä kaikki onneks viiteen ja prossat edelleen sitä 94+ osastoo. Oikeastaan yllättävänkin hyvin, koska hiukan myös toi olut alkaa tuntua ainakin päässä ja silmissä, joskaan ei näemmä sormissa vielä. Paitsi nyt ne on röökitauon ansiosta hiukan jäässä

Smashing Pumpkins – “Today”
Paramore – “That’s What You Get”
Norman Greenbaum – “Spirit in the Sky”
The Go-Gos – “We Got the Beat”
The Donnas – “New Kid in School”

Edelleen yllättävänkin hyvää biisimatskua, näistä lähinnä toi Paramoren biisi on vähän no joo ja Spirit in the Sky ainoastaan helvetin tylsä soitettava. Mietin että koskakohan ne paskat biisit sitten alkaa, mutta lähinnä ne on kyllä keskittyneet sinne pelin loppupäähän kun tulee kaikkea vammaista hevitilutusta ja nu-metal-paskaa tyyliin Avenged Sevenfold. :(

Oluenjuontitahti tuntuu kiihtyvän, biisien välissä pitää ottaa useampikin huikka ja musta tuntuu että tää tulee vaikuttamaan kisakuntoon jossain vaiheessa, varsinkin tosiaan niitä tiluttelubiisejä ajatellen. Noh anyways ehkä turha vielä suunnata ajatuksia sinne, matka on helvetin pitkä kun biisejä on 64 jäljellä. Tää setti meni taas kaikki viiteen tähteen ja prossat jossain 96+ tasolla. Kello on vasta vähän yli kuus joten jos uusintayritysten määrä jää kohtuullisen vähäiseksi niin tää homma saattaa hyvällä tuurilla olla paketissa jo ennen puoltayötä (joo niin varmaan)!

edit: aaaa hyi vittu miten graafiset hymiöt saa pois
e2: huh löyty

Seuraavat viis biisiä takana (vai onko ne edelliset viis kun ne on jo ohi?):
Duran Duran – “Hungry Like the Wolf”
L7 – “Pretend We’re Dead”
Bikini Kill – “Rebel Girl”
Panic at the Disco – “Nine in the Afternoon”
Modest Mouse – “Float On”

Suorittaminen edelleen tasaisen varmaa, kaikki viiteen tähteen ja prossat 98-100%. Lähes kaikki virheetkin johtui siitä että oli just olutpullo huulilla tai kädessä ja nuotit meni vähän ohi. Sinänsä hauska viiden setti koska tässä oli mukana muutama RB2:n alkupään parhaista biiseistä kuten Hungry Like the Wolf ja Pretend We’re Dead, eikä Rebel Girlkään mikään hassumpi renkutus oo soitettavaksi. Ja soittamisesta, näissä oli tosiaan vähän enemmän soitettavaakin jo kuin ekan viiden biiseissä (Beastie Boys ja Beck, I’m looking at you).

Tosin ehkä vähän lannistavaa että vasta alle kahdeksasosa takana…

Blogin hyötykäyttöä.

Videopelien ystävät tietänevät mainion musapelisarja Rock Bandin, jossa soitetaan lelusoittimilla tunnettuja populaarimusiikkiralleja ja leikitään että osattais soittaa oikeita soittimia. RB2:n uramoodin viimeinen settilista on nimeltään Endless Setlist 2 ja se sisältää peruspelin kaikki 84 biisiä, jotka täytyy soittaa järjestyksessä helpoimmasta vaikeimpaan. Koska oon tunnetusti heikkona tällaisiin helvetin tyhmiin “saavutuksiin” (esim. 100 kenttää Gauntletia humalassa) ja mulla ei näin lauantai-iltana ole tietääkseni muuta tekemistä, aattelin vihdoin vetäistä tän Endless Setlistin läpi. Erikoishaasteena sen vois vielä tehdä ilman taukoja — siis ilman vessa-, rööki-, olut- yms. taukoja — mutta ihan sellaiseen mun kestävyyteni ei veny. Ilman taukoja ton koko paskan soittamiseen menis jotain kuus ja puoli tuntia, joten kaikkineen mä kuvittelisin että oon valmis joskus tuossa puolenyön jälkeen, varmaan lähempänä kello yhtä.

Noh joka tapauksessa aattelin soittamisen ja juomisen ohessa blogata tunnelmia ja projektin edistymistä. Oon varustautunut runsaalla määrällä olutta (ja viiniä), laastaria (sormet menee väistämättä paskaksi) ja tupakkaa, jossain vaiheessa pidän ruokatauon ja nyt lähden nopeesti käymään kaupassa hakemassa vähän täydennystä, mutta siitä eteenpäin ilta sisältää siis pelkkää soittamista, soittamista, juomista, soittamista, juomista, juomista ja soittamista. Soittimena on kitara ja vaikeustasona Hard, tämä siksi että vaikka Expert onkin noin muuten hallussa, en oikein usko että loppupään biisit tyyliin Battery ja Painkiller menee enää siinä vaiheessa iltaa läpi. Itse asiassa luulen että jopa Hardilla niissä tulee olemaan sen verran vaikeuksia, että uusintayritykset voivat olla tarpeen. Nähtäväksi jää!

Nyt oon vetäissyt “alkulämmittelyksi” settilistan viisi ekaa biisiä:
Survivor – “Eye of the Tiger”
Lit – “My Own Worst Enemy”
Social Distortion – “I Was Wrong”
Beastie Boys – “So Whatcha Want”
Beck – “E-Pro”

Kuten arvata saattaa, nää osoittautui Hardilla aika helpoiksi, prosentit oli sellaista 98-100% luokkaa. Mutta eipä se mitään, kyllähän toi vaikeus sitten jossain vaiheessa lähtee nousuun ja parastahan tässä on se, että luottamus omiin taitoihin kasvaa kohtuuttoman suureksi noiden helppojen biisien takia ja sit mokaamisvitutus on huomattavasti suurempi!

Nyt kauppaan, jatkamme näistä tunnelmista hetken kuluttua ja siinä vaiheessa olutkin aukenee.