Joko rupeaa tuntumaan

Alkaa vähitellen tulla kaikenlaiset rajat vastaan.
Joan Jett – “Bad Reputation”
Bang Camaro – “Night Lies”
Journey – “Any Way You Want It”
Sonic Youth – “Teenage Riot”
Guns N’ Roses – “Shackler’s Revenge”

Bad Reputation: suhteellisen ok mut välillä hirveetä sahausta (4*), Night Lies: tylsää hardrockii mut melko helppo (5*), Any Way You Want It: no joo tälleen bändipelibiisinä mut en kuuntelis vapaa-ajalla (5*), Teenage Riot: yks mun suosikkibändeistä taas ja yks parhaita biisejä mut todella vittumainen soittaa (4*), Shackler’s Revenge: eiiiii vittu, aivan liikaa hammer-oneja ja pull-offeja ja tilutusta ja meni aivan totaalisen päin vittua ja kävi punaisella mut kuitenkin läpi (3*).

Tuli vähän suunniteltuu pidempi tauko ennen tätä settii ku käväisin röökillä ja sit huomasin et tää hiton blogihan ei näytä postausten kellonaikoja ja sit sitä piti hiukan säätää. Noin niinku pelin suhteen näyttää siltä että kohta ei hyvin mee, nytkin täytyy säästellä star poweria mahdollisiin hankaliin tilutuskohtiin ja se näkyy sit noissa tähdissä, ja ainakin ton Gunnarien biisin perusteella nää ei kohta mee enää läpi ilman niitä kriittisiä star powereita — ja tietty ne kohdat mistä sitä saa niin tarvis saada sit menemään oikein. :(

Neulakivesvelho

Okei vähän ehkä paluu normaaliin päiväjärjestykseen eli viiden tähden suorituksiin:
Rage Against the Machine – “Testify”
The Sterns – “Supreme Girl”
The Who – “Pinball Wizard”
Lacuna Coil – “Our Truth”
Devo – “Uncontrollable Urge”

Niin hyvä kuin Devo onkin niin toi biisi on taas niin vitun vammainen valinta Rock Bandiin, tähänastisista ehdottomasti rasittavin rämpytys ja se näkyi myös prosenteissa (90%) ja tähdissä (3). Muuten ihan jees setti, RATM nyt on semmosta naurattavaa teinikiukkusettii, The Sternsin biisi kuului ryhmään “soittanu kerran aiemmin” mut yllärikiva, The Who tietty omistaa ja Lacuna Coilin goottityttöily oli ihan kivaa vaihteluu tohon aika perus-rokkirenkutukseen mitä täs nyt on tullut enemmän kuin tarpeeks jo oikeastaan näiden 55 biisin aikana.

Ahdistaa vaan niin saatanasti ku tietää että kohta alkaa kauhu kauhu ja vähitellen ainakin raajojen kiputiloista päätellen myös ihmisruumiin kestävyyden rajat vastaan!

Ironista kuin sade hääpäivänäsi

Otsikon biisii ei kyllä tullu mutta se on You Oughta Knowin lisäks ainoo jonka muistan Alanis Morissettelta joten menköön (oliks sillä ees muita biisejä ku noi kaks?) ja siis vedin pitsan voimin ihan kahdeksan siivun putken jotta pääsin tasan viiteenkybään:
Mighty Mighty Bosstones – “Where’d You Go”
The Replacements – “Alex Chilton”
Steve Miller Band – “Rock’n Me”
Bob Dylan – “Tangled Up in Blue”
Pearl Jam – “Alive”
Ratt – “Round & Round”
Alanis Morissette – “You Oughta Know”
The Grateful Dead – “Alabama Getaway”

Setin ehdottomasti vaikein oli toi eka, todella ärsyttäviä kuvioita ja tais jopa vähän vilahtaa punaisella mittari ekaa kertaa koko suorituksen aikana… Tähdet jakaantui silleen että neljä ekaa jäi neljälle mut neljä viimeistä jotenkin täysin ihmeellisesti viiteen, esim toi Alive kilahti täysiin vasta ihan lopussa vapaasoitto-osuuden päätteeks joten se oli tosi tiukoilla. Emmä tiedä, tuntuu että kalja ja viiden tunnin soitto on sen verran tehnyt temppujaan että noi nuotit vaan vilisee silmissä ja sit tulee paineltua jotain vähän sinnepäin. Musta tuntuu että tää ei tuu päättymään mitenkään hyvin, ehkä täytyy nyt tässä vaiheessa vähän himmailla ton bissen kanssa ettei niitä loppupään kauheita hevitilutuksia joudu yrittään jotain kymmentä kertaa jokaista.

Mietin tosin tossa aiemmin että mitäs jos mä en vaan yksinkertaisesti pääse niitä läpi?! Ei siinä vaiheessa voi oikein luovuttaakaan, joten kai ne sit jotenkin täytyy painaa sisulla ja jatkuvilla uusintayrityksillä läpi. Oh well, se olkoon sen ajan murhe, vielä on kuitenkin aika läjä ei-ihan-mahdottoman-vaikeita biisejäkin jäljellä.

Joku kaivaa Lugerin esiin, alusvaatteeni turhaan pesin

Vedin sitten tähän väliin seitsemän biisin putken jotta pääsin sopivasti puoliväliin ruokataukoa ja interna… intran… no vittu blogaamista varten!
The Main Drag – “A Jagged Gorgeous Winter”
Fleetwood Mac – “Go Your Own Way”
The Muffs – “Kids in America”
AFI – “Girls Not Grey”
Silverspun – “Lazy Eye”
The Offspring – “Come Out & Play (Keep ’em Separated)”
Jane’s Addiction – “Mountain Song”

Aika sekalaista settiä, toi The Main Dragin biisi oli taas niitä jotka on tullu soitettua ehkä tasan kerran, samoin Lazy Eye ja Mountain Song. Yllättäen noi olikin tän erän paskimmat biisit ja aika rasittavia soittaa. Kyllähän esim Jane’s Addiction on ihan hyvä bändi ja näin mut ei toi Mountain Song kyllä mikään bändipelin huikein biletysbiisi oo.

Onneks kuitenkin sitten ne loput oli hyviä! Fleetwood Mac toimii aina, Kim Wilden Kids in America toimii sähkökitararokkiversionakin totta kai helvetin hyvin ja Offspring vetoaa edelleen mun sielun siihen sopukkaan joka on jämähtänyt edelleen jonnekin yläasteen skeittipunk-meininkeihin (eli ehkä koko sielu? en tiedä).

Noin muuten alkaa kyl olla selvästi humalatila päällä, olut maistuu ehkä liiankin hyvin ja tää yhdistettynä biisien vaikeutumiseen tarkoittaa sitä, että tän setin keskimääräinen tulos oli enää neljä tähtee, viiteen pääsi ainoastaan Go Your Own Way, Kids in America ja Lazy Eye. Prossatkin oli heikoimmillaan 91%, en muista enää mikä biisi, oisko ollu toi AFI tai joku. No kuitenkin, energiatankkauksen paikka ja sen tarjoaa Piirka Välimeren kasvikset -pitsa. Sit rööki ja loppupuolen kimppuun. Kuten Hugo-peikko aikoinaan sanoi, “Nyt on jäljellä enää pahin.”

Kasari/ysärinostalgiaa

Vaihteeks melkein kokonaan hyvä viiden putki:
Red Hot Chili Peppers – “Give it Away”
Jimmy Eat World – “The Middle”
The Guess Who – “American Woman”
Bon Jovi – “Livin’ on a Prayer”
Blondie – “One Way or Another”

Give It Away on niiltä ajoilta kun RHCP oli vielä hyvä bändi ja tietysti suosikki-kitaristi-idoli John Fruscianten pöksyissä on aina kiva olla (hehh) eikä toi oo soitettavanakaan lainkaan hassumpi biisi. Pitäis varmaan ostaa se koko Blood Sugar Sex Magik Rock Bandiin soitettavaks, hinta on toki kohtuuton 1600 MSP tai jotain mut toisaalta onhan sillä levyllä biisejä ja pituutta ihan riittävästi. Jimmy Eat World ei kuulu ehkä meitsin pop-punk-taimitäonkaan suosikkeihin, mut toi kyseinen viisu on ihan jees ja melko hauska soittaa!

The Guess Whon American Woman rikkoo tän hyvän kokonaisuuden koska se on aika paska. Sen jälkeen kuitenkin tuli yks koko RB2:n parhaista ellei PARAS biisi elikkäs Elän humpal… eiku Livin’ on a Prayer, joka on kaikesta bonjovisuudestaan ja kasariudestaan huolimatta niin törkeen kova ja tarttuva biisi ettei mitään rajaa! Tän on varmaan naapuritkin kuulleet silleen aiemmissa RB/kaljasessioissa kun kolmesta neljään melko juopunutta ukkoa on hoilannu tota kovaa ja korkealta vetävän solistin mukana… Blondie nyt sit on Blondie eli owns ja vaiks toi One Way or Another on vähän tyhmästi nuotitettu niin ei se silti siitä huonoa tee. Kaikki muut viiteen paitsi Blondie jäi neljään. :( Prossat edelleen 95+, odotan väistämätöntä putoamista 80+ alueelle.

Tarttis ehkä kohta ottaa pienenä lämmikkeenä jotain kylmää olutta väkevämpää, tuntuu et sormet on koko ajan ihan jääkylmät, mikä tietty vaikuttaa myös tohon soittoreagointiin. Muutenkin paleltaa kun täällä sisällä on vähän kylmä, hiton pakkaset jotka tunkee kiviseinienkin läpi! Vaan eipä auta, puoliväli häämöttää jo!

Oon kolmekymppinen

Tää osuus alkoi hyvin mut loppui käsittämättömän paskasti:
Talking Heads – “Psycho Killer”
Presidents of the USA – “Lump”
Speck – “Conventional Lover”
Lush – “De-luxe”
Bad Company – “Shooting Star”

Talking Heads on meitsin lempparibändejä ja Psycho Killeriä on Rock Band -iltamissa väännetty kohtuuttoman paljon, vaiks se nyt ei ookaan kys. bändin parhaimmistoa ja itse asiassa aika kulunut biisi… Mut kivahan sitä on soitella. Vähän ylläreinä tuli noi Conventional Lover ja De-luxe, jotka molemmat oon koko RB-uran aikana soittanu ehkä kerran aikaisemmin, yllättävän hauskoja ja ihan ok-biisejäkin molemmat. Mutta sitten! Mä en kovin montaa musagenreä silleen vihaa antaumuksella, mutta toi Bad Companyn edustama keskitempoinen 70-luvun hard rock tai mikä onkaan niin on niitä harvoja, joista mä en oikeasti pysty löytämään mitään kauheen hyvää, eikä tää Shooting Star kyllä ainakaan paranna tätä mielipidettä. Aivan tajuttoman tylsä junttaus pitkillä ja vitun turhilla tiluttelusooloilla. Hermot kiristyy siinä vaiheessa kun soitettavana on soolo, jossa jokaista kahta nuottia kohden kilahtaa yks prosentti soolon pituudesta valmiiks… Ei jumalauta mitä paskaa!!!

Alkaa kyllä jo hiukan tuntumaan jaloissa ja frettikäden sormissa tää suoritus, mikä ei ehkä lupaa kauheen hyvää loppujen 54 biisin osalta. Lisäks on jo hiukan nälkäinen fiilis mut puoliväli lienee sellanen hyvän ruokatauon paikka. Edellisestä setistä jäi suoritusten taso mainitsematta: kaikki muut viiteen tähteen paitsi Costello ja The Libyans jotka oli neljä, tässä setissä kaikki onneks viiteen ja prossat edelleen sitä 94+ osastoo. Oikeastaan yllättävänkin hyvin, koska hiukan myös toi olut alkaa tuntua ainakin päässä ja silmissä, joskaan ei näemmä sormissa vielä. Paitsi nyt ne on röökitauon ansiosta hiukan jäässä

Paskuuskynnys

Niin just kun pääsin sanomasta niistä paskoista biiseistä…
Dinosaur Jr. – “Feel the Pain”
Elvis Costello – “Pump It Up”
Linkin Park – “One Step Closer”
The Libyans – “Welcome to the Neighborhood”
Billy Idol – “White Wedding Pt. 1”

Linkin Parkin biisi ja toi The Libyans kuuluu ehkä RB2:n ei-tilutusbiisien huonoimpaan viidennekseen tms., molemmat ihan SURKEITA ja lisäks toi The Libyansin biisi on aivan tajuttoman ärsyttävä soittaa. Elvis Costello on jees mut tää kyseinen kappale on tosi huono valinta Rock Bandiin koska soitettavuus ja iskevyys ei oo sieltä parhaasta päästä, ehkä joku toinen veto Costellon kuitenkin aika mittavasta tuotannosta toimis paremmin?

Dinosaur Jr. ja Billy Idol kuitenkin pelastaa sen mitä tästä onnettomasta viisikosta on pelastettavissa. Olutta tuntuu menevän noin pullo per 6-7 biisiä, mutta vähän semmoinen kutina että loppua kohden tahti saattaa kiihtyä. Katotaan miten käy!

Melkein neljäsosa

Smashing Pumpkins – “Today”
Paramore – “That’s What You Get”
Norman Greenbaum – “Spirit in the Sky”
The Go-Gos – “We Got the Beat”
The Donnas – “New Kid in School”

Edelleen yllättävänkin hyvää biisimatskua, näistä lähinnä toi Paramoren biisi on vähän no joo ja Spirit in the Sky ainoastaan helvetin tylsä soitettava. Mietin että koskakohan ne paskat biisit sitten alkaa, mutta lähinnä ne on kyllä keskittyneet sinne pelin loppupäähän kun tulee kaikkea vammaista hevitilutusta ja nu-metal-paskaa tyyliin Avenged Sevenfold. :(

Oluenjuontitahti tuntuu kiihtyvän, biisien välissä pitää ottaa useampikin huikka ja musta tuntuu että tää tulee vaikuttamaan kisakuntoon jossain vaiheessa, varsinkin tosiaan niitä tiluttelubiisejä ajatellen. Noh anyways ehkä turha vielä suunnata ajatuksia sinne, matka on helvetin pitkä kun biisejä on 64 jäljellä. Tää setti meni taas kaikki viiteen tähteen ja prossat jossain 96+ tasolla. Kello on vasta vähän yli kuus joten jos uusintayritysten määrä jää kohtuullisen vähäiseksi niin tää homma saattaa hyvällä tuurilla olla paketissa jo ennen puoltayötä (joo niin varmaan)!

edit: aaaa hyi vittu miten graafiset hymiöt saa pois
e2: huh löyty

Ärsytyksen aiheita

Tämmöinen viiden setti:
Nirvana – “Drain You”
Interpol – “PDA”
Alice in Chains – “Man in the Box”
Squeeze – “Cool for Cats”
Cheap Trick – “Hello There”

Pari juttua hiukan pännii noin ylipäätään Rock Bandeissa, näistä toinen ei ehkä liity itse peliin mut kuitenkin. Ensinnäkin mua on aina ärsyttänyt aivan suunnattomasti se, että jopa noi peruspelin biisit on miksattu usein ihan eri äänenvoimakkuuksille keskenään. Esimerkiks toi tän setin Drain You tuli sellaisella volyymillä että varmaan naapuritkin havahtui (tai no ne nyt on havahtunu jo muutenkin koska toi olkkarin seinä on jotain ampiaisten pureskelemaa paperia), samoin PDA, mut kesken soittamisen ei pysty yleensä tarttumaan kaukosäätimeen vaiks se onkin tossa ihan vieressä, koska sit menee soitot ns. vituiks. Toinen asia on sit se että just ton Drain Youn aikana vasenta silmää rupes kutiamaan niin perkeleesti, siinä sit koitin räpsytellä kun ei voinut siirtää käsiä kitaralta.

Noin muuten tuli tän setin aikana mieleen, että miks Rock Band -sarja on niin helvetisti parempi kuin (nykyinen) Guitar Hero. Ei mulla tulis missään World Tourissa mieleenkään vetää mitään Endless Setlistin kaltaista meininkiä koska ne biisit on keskimäärin niin paskoja, nyt näiden ekan viidentoista joukossa oli yks oikeesti huono epäbiisi eli toi Cheap Trickin Hello There, muuten oikeestaan kaikki on ollu sekä hyviä biisejä että ainakin suhteellisen hauskoja soittaa. En tiedä löytyykö vaikka World Tourista ja GH5:stä edes yhteensä neljäätoista hyvää biisiä… tuskin.

Tässä listassa rupes lopussa keskittyminen vähän herpaantumaan, Cool for Cats 96% ja neljä tähtee, Hello There aika shameful KOLME TÄHTEE ja 95%. Mut se onkin paska biisi joten ei väliä!

Kymppi

Seuraavat viis biisiä takana (vai onko ne edelliset viis kun ne on jo ohi?):
Duran Duran – “Hungry Like the Wolf”
L7 – “Pretend We’re Dead”
Bikini Kill – “Rebel Girl”
Panic at the Disco – “Nine in the Afternoon”
Modest Mouse – “Float On”

Suorittaminen edelleen tasaisen varmaa, kaikki viiteen tähteen ja prossat 98-100%. Lähes kaikki virheetkin johtui siitä että oli just olutpullo huulilla tai kädessä ja nuotit meni vähän ohi. Sinänsä hauska viiden setti koska tässä oli mukana muutama RB2:n alkupään parhaista biiseistä kuten Hungry Like the Wolf ja Pretend We’re Dead, eikä Rebel Girlkään mikään hassumpi renkutus oo soitettavaksi. Ja soittamisesta, näissä oli tosiaan vähän enemmän soitettavaakin jo kuin ekan viiden biiseissä (Beastie Boys ja Beck, I’m looking at you).

Tosin ehkä vähän lannistavaa että vasta alle kahdeksasosa takana…