Archive for the ‘ Avautumista ’ Category

Häpeän ja voiton suhteesta

On tunnustusten aika.

Kävi sitten niin, että useiden kymmenien yritysten jälkeen viisaampi antoi periksi ja tunnustin Abnormalityn “Visions”-kappaleen olevan vahvempi kuin oma henkeni ja ruumiini. Tämän tuntikausia kestäneen taistelun aikana pääsin parhaimmillaan 26% suoritukseen, joka nyt ei sitten todellakaan ollut edes lähellä onnistumista. Tappion kalkki oli täynnä häpeän karvasta kalkkia, mutta se oli väistämättä nieltävä ja tämä lopulta osakseni koitui, achievement jäi saamatta ja käytännössä puolen vuorokauden urakka päättyi siihen. Halusin kuitenkin tuntea itseni henkiseksi voittajaksi, sillä tiesin, että Visionsin jälkeiset kaksi viimeistä biisiä eli Dream Theaterin Panic Attack ja Judas Priestin Painkiller olivat täysin voitettavissa ja niinpä itkuisin silmin soitin molemmat. Ensimmäisellä yrityksellä läpi. Ja “painkiller” tulee huomenna tarpeeseen jos tämänhetkistä niskan sattumista on lainkaan uskominen.

Olin saavuttanut kaiken — mutta en ollut saavuttanut mitään.

Nyt tässä olutta vaihteeksi vapautuneesti siemaillessani ja Saint Etienneä kuunnellessani palaan mielessäni noihin tunteihin, jotka haaskasin yrittäessäni päihittää tuota katalaa videopeliä. Kokemuksena Endless Setlist 2 oli helvetin hauska ja palkitsevakin aina tuohon Visionsiin asti, mutta siinä biisissä maistui kyllä vähän sellainen häpeilemättömän vittuilun maku, varsinkin jos huomioidaan kahden viimeisen biisin suhteellinen helppous tähän ylitsepääsemättömäksi haasteeksi muodostuneeseen “musiikkikappaleeseen” verrattuna. En kuitenkaan missään vaiheessa tuntenut vihaa tai raivoa, vaan lähinnä epätoivoa ja huvittuneisuutta. Enkä voi olla ajattelematta tätä koko suoritusta jonkinlaisena psykofyysissosiaalisena kokeena: olinhan sentään lähestulkoon puolen vuorokauden ajan toiminut aivan inhimillisen suorituskyvyn rajoilla, pyrkiessäni sormet verta vuotaen aina lähemmäs ja lähemmäs tuota niin saavuttamattomiin jäänyttä 50 pisteen arvoista achievementia tavoitellessani.

En tiedä, ehkä tunnen jonkinasteista häpeää siitä, että loppujen lopuksi jouduin luovuttamaan enkä päässyt nauttimaan puhtaasta ja makeasta voitosta. Toisaalta kuitenkin tunnen itseni voittajaksi: 83/84 ei ole lainkaan huonosti. Eihän?

Anteeksi ja hyvää yötä, Suomen kansa.

Tie joka nousee pystyyn

Biisi numero 82 eli Abnormalityn Visions osoittautuu yllättävän haastavaksi varsinkin kun ei oo koskaan ennen tullu tota soitettua, parhaimmillaan 24% läpäisystä… Ne kaks viimeistä on aivan kevyesti helpompia ku toi. Todella kusinen meininki mutta pakko toi on jollain ilveellä päästä läpi, tässä vaiheessa luovuttaminen ois niin monella tavalla väärin. :(

Kyseinen biisihän menee siis näin: http://www.youtube.com/watch?v=Sep2QPJdj5U

VOI VITTU

Eka failure!!!

Voi vitun vittu

Biisi 75: Anarchy Club — Get Clean

En oo soittanu tätä koskaan aiemmin ja siihen sit hajos, aivan törkeen vammainen tilutus ja 24% oli tehtynä ennen ku punakone jauhoi kuoliaaksi. Palataan kohta asiaan.