Archive for the ‘ 1960s ’ Category

Nopea ja sssipulimainen

Captain Beefheart & His Magic Band: Trout Mask Replica (1969, Straight)

Captain Beefheart & His Magic Band: Trout Mask ReplicaViime joulukuussa paremmille musisointimaille siirtynyt Don Van Vliet eli Captain Beefheart on niitä tyyppejä, joiden suhteellisen pitkää uraa ja tinkimättömyyttä omien juttujensa suhteen ei voi kuin ihailla. Miehen 12 studiolevyn mittaisesta diskografiasta epäilemättä tunnetuin on Kuussa kävelemisen vuonna 1969 ilmestynyt kolmoslevy Trout Mask Replica, joka on toiminut nyt vähän yli neljän vuosikymmenen ajan jonkinlaisena luovan hulluuden ja hämyisän avantgardemusan monumenttina.

Itse kuulin Trout Mask Replican ensimmäisen kerran joskus parikymppisenä ja vasta sen jälkeen, kun olin fanittanut muun muassa Tom Waitsia ja Frank Zappaa ja pitänyt näitä kavereita aivan ennenkuulumattoman omaperäisinä artisteina. Niinpä yllätys oli suuri ja “mind blown”-tyyppinen, kun Beefheartin levyllä on kuultavissa aika paljon niitä piirteitä, joita pidin vaikka nyt sit noiden kahden mainitun jannun tuotannossa jotenkin ihan ainutlaatuisen kekseliäinä. Myöhemmin toki selvisi, että Waits ja Zappa tietysti tunnustivat Beefheartilta saamansa vaikutteet ja pitivät tätä asiaankuuluvassa arvossa, mutta muistio ei vaan ollut kulkeutunut mulle asti.

Trout Mask Replica on kaikin puolin aivan omanlaisensa levy, sillä 78 minuutin ja 28 biisin mittaiseen kokonaisuuteen on ahdettu melkoinen tyylien sekamelska. Yleinen linja lienee jossain kokeellisen freejazzin ja rosoisen bluesin välimaastossa, mutta välillä intoudutaan suorastaan rokkailemaan ja välillä Beefheart moikuu menemään ilman mitään säestystä. Levyn lyriikat ovat niin ikään määrittelemättömän sekavat: joissain biiseissä on selkeä tarina, jotkut taas lähinnä sanoja peräkkäin. Häkellyttävää on se, että vaikka koko albumi kuulostaa improvisoidulta revittelyltä, se on kuitenkin suurimmaksi osaksi Beefheartin tarkan ja tarkoituksenmukaisen sävellystyön tulos. Tarinan mukaan sekä biisit että lyriikat syntyivät Van Vlietin ja bändin yhteistyönä ja pääasiassa pianolla, joka oli kapteenille täysin vieras instrumentti. Improvisaatiota muistuttava äänimaailma on siis pitkälti suunnitelmallista hämäystä, sillä oikeasti äänityssessioissa ei sooloilulle ollut sijaa. Metodin toimivuudesta kertonee jotain se, että vielä nykyäänkin, kymmenien kuunteluiden jälkeen, Trout Mask Replicalta löytyy jostain biisistä aina joku uusi kuvio tai koukku, jota ei aiemmin ole tullut kuulleeksi. Ällistyttävää. Sävellys-, harjoittelu- ja äänityssessioihin liittyy jos jonkinlaisia myyttejä ja tarinoita muun muassa Zappan elämäkerrasta. Ihan kaikkia näistä jutuista ei kannata ehkä ihan purematta niellä, mutta joka tapauksessa lienee selvää, että luomisprosessi on ollut yhtä ainutlaatuinen kuin lopputulos.

Levyn hieman… haastavasta luonteesta johtuen on päivänselvää, että Beefheartin mestariteos ei ole kaikkien makuun. Voi olla, että Trout Mask Replicaa pitää sekavana, epärytmisenä ja dadaistisena paskana, jossa ei ole tolkun hiventäkään musiikillisesti eikä lyyrisesti. Ja se on ihan jees. Koska tämä ei ole mitään Beatlesia, en väitä että tästä pitämättömyys tekisi kenestäkään sen huonompaa ihmistä — ja kääntäen, levystä tykkääminen ei ole merkki Todellisten Musiikin Rakastajien subliimiin joukkoon kuulumisesta. Sen verran jokainen on kuitenkin itselleen ja Don Van Vlietille velkaa, että kuuntelee Trout Mask Replican ajatuksella läpi edes kerran ja muodostaa oman mielipiteensä välittämättä paskaakaan siitä, mitä muut ajattelevat.

iTunes