Pakollinen nöösikiintiö

2010 Parhaat #3: Belle & Sebastian — Write About Love

Belle & Sebastian: Write About LoveBelle & Sebastianin edellinen levy, vuonna 2006 ilmestynyt The Life Pursuit oli aika mitäänsanomaton lätty eikä ole ihan hirveästi soittimessa pyörinyt. Levyn biisimateriaali ei ollut hääppöistä ja vaikka se olikin tyyliltään sinänsä tuttua Bebasebaa, bändi oli jotenkin heikoimmillaan ja kuluneet maneerit lähinnä ärsyttivät. Niinpä tätä uusinta odotin toisaalta toiveikkaana mutta toisaalta pelkäsin, että onko tatsi lopullisesti kadonnut ja luvassa on edellisen albumin kaltainen pettymys. Kesäisellä festarikeikalla Ruisrockissa orkka kuitenkin näytti olevan hyvässä vedossa ja uudet biisitkin kuulostivat kivoilta, joten odotukset lokakuisen levynjulkaisun suhteen kääntyivät enemmän tuonne toiveikkaan puolelle.

Se olikin sitten ihan oikein, sillä Write About Love on tuttua, turvallista ja helvetin hyvänkuuloista Belle & Sebastiania. Tarttuvia biisejä, hyvää nöösipopittelua, melankolista fiilistelyä ja semmosta kaikkea. Vanha koira vetää menemään vanhoilla tempuilla, mutta kun materiaalia ei varsinaisesti liukuhihnalta ole tullut tässä 2000-luvun aikana niin en mä varsinaisesti tuomitsemaan lähtis. Tuottajana on häärinyt sama kaveri kuin The Life Pursuitilla, ja tuntuu että tällä kertaa Tony Hoffer on löytänyt bebasebuuden ytimen edellistä paremmin, tai sitten biisimatsku vaan on parempaa.

Tällä vuoden 2010 parhaiden listalla jo pariinkin kertaan nähty toteamus siitä, että listalle päätynyt levy ei ole artistin/bändin paras, pätee myös Write About Loven kohdalla. Vaikka 11 biisin mittainen paketti on tiukka ja hiottu kokonaisuus, se ei ole pelkkää hittiä hitin perään, jos nyt ei mitään hirveitä epäonnistumisiakaan sisällä. Oma suosikkini on varmaankin armottoman tehokkaasti päähän soimaan jäävä I Want the World to Stop, ja sen lisäksi parhaasta päästä olevia viisuja ovat nimibiisi ja levyn päättävä Sunday’s Pretty Icons.

Eniten kuitenkin harmittaa se, että Write About Love ei ilmestynyt jo keväällä tai viimeistään alkukesästä, vaan vasta keskellä harmainta syksyä. Aurinkoiset pop-rallit olisivat nimittäin sopineet aivan täydellisesti puistokaljoitteluun, kallioilla makoiluun ja muuhun löysäilytoimintaan, eikä niiden paras terä oikein pääse esiin tuossa loka-marraskuun ankeuskeleissä. Noh, ensi kesänä sitten ja onhan se kiva että on jo yksi kesälevy valmiina odottelemassa!

Spotify
iTunes

  1. No comments yet.

  1. No trackbacks yet.

You must be logged in to post a comment.