Funkyzeit mit Janelle

Seitsemän parasta on aika mielivaltaisesti valittu määrä, mutta top 5 olis ollut aivan liian vähän ja top 10 puolestaan vähän liikaa. Tämä seiskasija on ehkä se kaikkein vaikein valinta, sillä hyviä yrittäjiä ilmestyi viime vuonna mukavan paljon ja mikä tahansa niistä vaihtoehdoista, joita harkitsin tähän kohtaan niin ois tavalla tai toisella oikeutettu paikkaansa.

2010 Parhaat #7: Janelle Monáe — The ArchAndroid

Janelle Monáe: The ArchAndroid

Hyvien ehdokkaiden joukosta ehkä vähän fiilispohjalta listalle selviytyi Janelle Monáen huikea scifi-ooppera-funk-soul-hiphop-elektro-mitälie-symboosi, joka jo ensikuuntelulla tekee selväksi, että tässä ei paljon mitään genrerajoja kunnioiteta tai kokeilevuutta pelätä. Eikä mikään ihmekään, sillä Janellen taustajoukkoihin kuuluu muun muassa rajojen rikkomisen ja kokeellisen indien ammattilainen, Of Montrealin boss man Kevin Barnes.

18 biisin ja yli tunnin mittainen eepos on itse asiassa vain Monáen Metropolis-sarjan kaksi keskimmäistä osaa. Sarjan ensimmäinen osa, Metropolis: The Chase Suite -EP liiti ainakin Suomessa melko täydellisesti tutkan alta syksyllä 2007 eikä edes uusintajulkaisu 2008 nostanut mitään ihmeempiä aaltoja. Niinpä ArchAndroid tuntuu ällistyttävän tuoreelta ja kekseliäältä, vaikka saundeiltaan ja tyyliltään onkin luontevasti samaa linjaa kuin edeltäjänsä, joskin selvästi visionäärisempänä ja hiotumpana.

ArchAndroidissa nti Monáe kertoo suht himmeän scifi-tarinan, johon sisältyy aikamatkustuksen, kloonauksen, vapauden, rakkauden ja robottien kaltaisia teemoja, eikä levyn musiikillinen anti päästä kuulijaa yhtään sen helpommalla. Elementtejä lainataan suorastaan pelottavan kiihkeästi sieltä sun täältä, ja biiseistä voi erottaa piirteitä jazzista, soulista, funkista, elokuva- ja maailmanmusiikista ja niin poispäin, mutta missään vaiheessa kappaleet ja nämä lainat eivät tunnu sillisalaattimaisilta tai irrallisilta. Toki mielleyhtymiä esimerkiksi vähän samalla tavoin elokuvamusiikin kanssa flirttailevaan Goldfrappin Felt Mountainiin syntyy, mutta ArchAndroid on kuitenkin kokonaisuutena niin omannäköisensä ja -kuuloisensa, että vaikutteet ja assosiaatiot eivät tunnu kopioinnilta vaan tyylitietoiselta lainaamiselta. Kaiken sitoo yhteen viileä futurismi ja tunne siitä, että vaikka tyylistä toiseen hypitään kuumeisesti, tämä kaikki on tarkoin harkittua. Kokonaisuus on timanttinen paketti ja rönsyilystä huolimatta levy on alusta loppuun miellyttävää kuunneltavaa. Biisitkin soljuvat yhteen niin mainiosti, että yksittäisten helmibiisien nostaminen joukosta on melkeinpä mahdotonta, mutta tällaisen konseptilevyn kohdalla se on vain hyvä asia. Levyllä vierailevista muutamasta feattaajasta Of Montreal sopii joukkoon yllättäen huonoimmin, sillä biisi Make the Bus kuulostaa siltä, että se kuuluisi pikemminkin jollekin bändin omista levyistä.

On ihan mahdollista, että ArchAndroid olisi kivunnut tällä listalla korkeammallekin, mutta levyn yli 68 minuutin pituus kääntyy vähän sitä itseään vastaan. Olisin ehkä mieluummin ottanut hieman tiiviimmän, sellaisen 50-55 minsan mittaisen paketin, sillä levy saa olla aivan helvetin hyvä että yli tunnin pituus on oikeutettu. ArchAndroid hipoo tuota oikeutuksen rajaa, mutta ei tällaisenaan aiiiivan ylitä sitä. Lähes uuvuttavasta pituudestaan huolimatta tässä on kuitenkin aivan helposti vuoden yllättäjä ja hieno levy, joka määrätietoisen linjattomuutensa ja aavistuksen mielipuolisen mutta toimivan konseptinsa ansiosta tulee kestämään kuuntelua ehkä jopa siellä levyn maalailemassa tulevaisuudessa asti.

Spotify:
Metropolis: The Chase Suite
The ArchAndroid

iTunes

    • Tornio
    • January 10th, 2011 6:32pm

    Onpas muuten perkeleen hyvä levy! Kiitti!

  1. No trackbacks yet.

You must be logged in to post a comment.